Aika & Paikka
Aragniassa ei ole tarkkaa määritelmää siitä, millä ajalla eletään. Aikakausi vastaa kuitenkin aikaa 1000-luvun läheisyydessä. Elämä ei siis ole aivan alkukantaista, mutta hahmoilla ei voi olla käytössään minkäänlaista nykyelektroniikkaa tai tuliaseita. Sähköä ei ole, joten sekä lämmitys että valaistus tapahtuvat tulen avulla.
Ihmiset elävät Aragniassa joko taloissa, luolissa, taivasalla, tai vaikka puissa. Talot ovat toki näistä vaihtoehdoista sivistynein tapa elää, ja moni hakee turvaa joukoista. Tämän takia on muodostunut pieniä kyliä, joissa monia taloja on rakennettu lähietäisyydelle toisistaan. Näin on helpompi puolustautua villieläimiä tai muita vaaroja vastaan. Samantapaista järjestelyä kutsutaan leiriksi, jos ihmiset talojen sijaan asuvatkin teltoissa.
Jotkut kuitenkin karttavat väkirikkaita paikkoja ja asuvat mieluummin yksin, kauempana muista. Siinä on myös omat hyötynsä ja haittansa.
Tavat
Koska Aragniassa ei esiinny nykyajan ruokakauppoja, hahmot metsästävät itse ruokansa luonnosta. On myös mahdollista esim. pyytää tai varastaa ruokaa muilta hahmoilta pelissä. Silti, metsästys on hyvä taito osata, mikäli ei halua olla riippuvainen muista.
Tulivuorten läheisyydessä maaperä on hedelmällistä. Myös maanviljely ja omien kasvatusten teko on mahdollista, mutta se onnistuu vain kesäisin kun on tarpeeksi lämmintä. Silloinkin sadot saattavat mennä hukkaan satunnaisten yöpakkasten takia.
Ruokaa voi maustaa, kypsentää ja säilöä. Eläinten turkeista voi tehdä taljoja ja hampaista vaikka koruja. Usein eläimistä käytetään kaikki osat, sillä ne ovat kallisarvoisia.
Monet hahmot, jotka ovat syntyneet ja/tai kasvaneet pohjoisessa ilmastossa, ovat tottuneet kylmään säähän. He eivät välttämättä tarvitse yhtä paksuja vaatteita kuin etelästä vaeltaneet. Monilla on silti yllään turkkeja, nahkahousuja, tunikoja ja paljon kerroksia välissä, varsinkin talvisin. Ilman hyvää vaatetusta elämästä on vaikea nauttia.
Uskonto
PELAAJAT SAAVAT MYÖS ITSE MUODOSTAA PELISSÄ USKONTOJA/KULTTEJA.
Aragniassa ei ole yhtä isoa uskontoa, johon kaikki sen asukkaat uskoisivat. Jossain uskonnossa on kaksi jumalaa, jossain yksi. Jotkut eivät usko mihinkään.
Uskonnot eivät ole vihamielisiä toisiaan kohtaan, ainakaan näillä näkymin.
Solem
Kyseistä uskontoa kutsutaan myös nimellä aurinkousko, tai niiden kannattajia auringonpalvojiksi. Heillä on kaksi jumalaa, Nejir ja Elihe. He ovat pitkälti toistensa vastakohdat, sillä Nejir on kannattajilleen uhmakas ja näyttävä, kun taas Elihe on salaperäinen, hiljainen ja ovela. He myös edustavat eri asioita.
Nejir – Valon jumala. Edustaa uskojilleen hyvyyttä, viisautta, rohkeutta ja oikeamielisyyttä. Hänen uskotaan elävän auringossa, tai olevan aurinko. Nejir on päiväsajan jumala ja hänen läsnäoloaan juhlistetaan varsinkin kesäisin, kun aurinko on pisimpään näkyvillä. Pitkinä talvina, kun aurinko ei paista juuri ollenkaan, solemilaiset sytyttävät suuria kokkoja valaisemaan maata ja tuomaan lohtua pimeään aikaan.
Elihe – Pimeyden jumalatar. Edustaa kärsivällisyyttä, kauneutta, salaisuuksia ja juonittelua. Vastaavasti Elihen uskotaan asuvan kuussa, tai hänen uskotaan olevan itse kuu, ja yön henki. Elihe ei ole tässä uskonnossa varsinaisesti paha, mutta jää huomattavasti Nejirin varjoon palvontamäärässä. Siitä syystä uskonnon nimi liittyy valoon ja sen kannattajat palvovat aurinkoa. Elihen aika on talvisin, kun pimeys on suurimmillaan.
Raelaisuus
Raet, eli tämän uskonnon kannattajat, uskovat yhteen jumalaan, jonka läsnäolo on ainainen. Jumalan nimi on Rina ja hän edustaa kaikkea elävää. Kannattajilleen Rina on luonto; metsät, vedet, kasvit, multainen maa, sieluneläimet ja elämä itsessään. Rina on kaikki, ja kaikki ovat osa häntä.
Raelaisuus on yksi vanhimmista uskonnoista ja sen kannattajilla on usein luontaisia taitoja kasvitieteeseen, sillä uskonsa mukaan he elävät luonnonläheisesti ja sitä kunnioittaen.
Safulaisuus
Safulaisuudessa on kaksi haaraa, joiden katsomukset eroavat merkittävästi toisistaan mutta tavoitteet ovat samat. Tämän takia he ”jakavat” saman uskon, eikä se ole hajonnut kahdeksi eri uskonnoksi. Tähän uskontoon kuuluvien sanotaan olevan ”puhdistajia”. Itse he käyttävät jäsenistään termejä safu, tai puhdistaja.
Toinen haara ajattelee, että jokainen sieluneläin on jumalainen olento, jossa on pyhää voimaa. Heidän mielestään sitä ei kuuluisi vangita tai valjastaa minkäänlaiseen kehoon, vaan sen kuuluisi saada voida kulkea vapaasti ja palata itse jumalkokonaisuuteen.
Toisen haaran mielestä sieluneläimet ovat epäpyhiä ja likaisia olentoja. He haluavat lähettää näiden henget jumalansa luokse, sillä he uskovat hänen olevan ainoa joka pystyy heidät puhdistamaan.
Safulaisuus ei ole suuri uskonto, se on enemmänkin kultti. Kaikkien sen jäsenten tehtävä ja tavoite on uhrata sieluneläimiä jumalalle.